Huhhuh, nyt on Unski ollut pari päivää kotona ja alkaahan tuo kotiutua kaikin puolin. Yöt ovat sujuneet melko lailla vieressäni (tai leuan alla kerällä) nukkuen), päivällä sitten vuorotahtiin riehutaan ja nukutaan ja välillä syödään ja sitten taas riehutaan :). Ihan uskomaton energiapakkaus se kyllä on ja todella sosiaalinen & rohkea kissanpentu. Kaikkiin tapaamiinsa ihmisiin Unski ottaa hyvin kontaktia eikä ollenkaan pelkää.

Mörri ja Taavi ovat ottaneet uuden tulokkaan alkujärkytyksestä toivuttuaan hyvin vastaan. Taavi jo osallistuu riekkumiseen Unskin kanssa ja lapsi leikkii vanhuksien hännällä aina, kun siihen tulee tilaisuus. Hieman varauksellisia toki ovat vielä, mutta kun Unski ystävällisesti pakkautuu puskemaan ja tervehtimään, niin eivät pojatkaan sitten voi näyttää nyrpeää naamaan :D.