Pääsin joulun maissa taas rakkaita otuksiani moikkaamaan. Pojathan ovat väliaikaisadoptiossa (kuulemma ylläpidossa :P) Paulan hoivissa ja siitä iso kiitos hänelle! Parempaa kotia ei voisi toivoa, kun nyt en itse pysty hurisijoita kämppääni ottamaan. :) Ei se ole koti eikä mikään, jos ei lattiaa ole kuorrutettu kissankarvoilla. :P

Mutta siis ikävä kissoja on kova. Ilo oli nähdä, että ne voivat kuitenkin hyvin, vähän paksusti (kuten aina), mutta pääasia, että ovat terveitä ja elämäniloisia. Mörrinkin virtsakivivaivat ovat pysyneet poissa (kopkop) ja kissa on todella leikkisä ja haluaisi noutaa palloa. :) Taavi on oma kujeileva itsensä ja tarkkailee lintuja ikkunalaudalla, kuten on pienestä pitäen oppinut tekemään, - Taavi Tarkkailija. :)

Ja sitten yyberrakkaani Unski...Vielähän tuo kelpuutti minun kylkeni nukkumapaikaksi yöllä ja jossain välissä mönki peiton allekin nukkumaan. <3 Joka päivä jaksan olla kiitollinen tuosta kissasti, miten ihmeen kaupalla se jäikin henkiin ainoana pentueestaan ja päätyi minulle. Onhan se vähän hassu ja pöljä aina välillä, mutta luonne on mitä rakastavin kuten kunnon siamilaisella kuuluukin. Ihana otus.

Odotan poikia kovasti kotiin, vaikka siihen vielä hetki meneekin!!!