No niin! Nyt ne on sitten haettu! Puolentoistavuoden ero on ohi ja yhdessä ollaan taas.

Toki tunnen surua Paulan puolesta, kun hoitopojat nyt muuttivat, mutta jospa se tämä vuosi toisi uusia karvaisia hänenkin elämäänsä...;)

Matka sujui siis työkaverini Terhin kanssa, päiväseltään tämmönen reissu Helsinki-Kuopio on toki vähän rankka, mutta siinähän se rattoisasti rupatellessa meni. Kuskille kiitos! Pojat olivat tullessa aika rauhaksiin, Taavi oli ihan hiljaa ja nukkui, Unski vähän piippaili. :D

Kotiin päästyä illalla alkoi armoton paikkojen tutkiminen ja nuuskiminen. Ei mennyt kauan, kun paikka kelpuutettiin ja kun vieläpä Katri-täti käväisi leikkimässä, niin ei hätää. Kyllä ne tästä kotiutuu.

Pojat ovat siis kotona ja minä olen Onnellinen.