Tässäpä kuva tästä Onnista (kuvaaja Paula Martiskainen), joka siis joukkoon saapui. :) Kaunis pieni suklaanaamiomies ja tuossa äsken päivittelin just ekojen näyttelyiden arvostelut. Kovasti tuomarit tykkäsivät ja lupaavaksi kehuivat, lauantaina melkein mentiin paneeliin asti, mutta oikein hyvä näinkin. :) Lisäksi olin enemmän kuin tyytyväinen pennun näyttelykäyttäytymiseen, ei nimittäin stressannut juuri ollenkaan vaan lähinnä nukkui.

Seuraava näyttely on Turussa marraskuun lopulla (ilmoitettu molemmille päiville) ja sitten mennään tammikuussa Lahteen sekä maaliskuussa Kirkkonummelle. Näin siis suunniteltu. Unskia puolestaan päätin olla enää näyttelyyn viemättä, koska se ei niissä viihdy. Saa olla kotosalla siis Taavin kanssa.

Kaikki pojat jakselee hyvin ja tulevat toimeen oikein mainiosti. Onni on pieni sydämenmurskaaja, joka on kaikkien kaveri. :) Se tykkää olla yhtä paljon niin Unskin kuin Taavinkin kainalossa (tai vaikka omistajan) eikä syrji ketään. Ja kehrää aina, ihan aina. :D Toisin kuin Unskin mielestä mamma on maailman paras juttu (sen itsensä jälkeen) ja jos se saisi valita niin roikkuisi minussa 24/7. :) Mut Unski onkin semmonen rakkauspakkaus ja vähän höntti tapaus ja kasvanut ilman kissaäitiä, joten saa se olla semmonen kuin on. Olkoon sitten sylissä ja viekussa aina kun vaan mahtuu ja haluaa. :)

Taavi on piristynyt kovasti Onnin tuloni jälkeen ja leikkii paljon enemmän kuin ennen (tai leikkihän se ennenkin, mut jotenkin on reipastunut lisää). Taavista tuleekin ensi keväänä veteraani eikä sitä kyllä uskoisi!